Muita alppihiihtolajeja vapaalaskun lisäksi

Vapaalaskussa ideana on laskea alas koskematonta vuoristoa pitkin eli täysin hoidettujen rinteiden ulkopuolella. Arvostelua ei suoriteta ainoastaan rinteen selvittämiseen kuluneen ajan perusteella, vaan myös esimerkiksi tyyli ja valittu reitti painavat vaa’assa.

Alppihiihto on nimike, joka kattaa useamman eri laskettelulajin. Näissä kaikissa lajeissa on pohjimmiltaan kyse laskettelusta eli niissä kilpaillaan laskemalla suksilla lumipeitteistä rinnettä alas. Alppihiihto on etenkin Keski-Euroopassa, kuten Sveitsissä, Itävallassa ja Saksassa, suosittu talviurheilu- ja olympialaji, mutta myös suomalaiset ovat toisinaan siinä kunnostautuneet.

Alppihiihtolajeja on kahdeksan, mutta niistä vain viisi on mukana maailmancupissa. Nämä viisi ovat pujottelu, suurpujottelu, supersuurpujottelu eli super-G, syöksylasku sekä alppiyhdistetty eli pujottelun ja suurpujottelun ja syöksylaskun yhdistelmä. Muut kolme lajia ovat paripujottelu, vapaalasku ja joukkuelasku. Tässä artikkelissa painotamme maailmancup-lajeja, joista pujottelu ja syöksylasku ovat ne niin sanotut kantalajit, joista loput lajit on kehitetty.

Pujottelu

Alppihiihtolajeista verkkaisin mutta teknisin on pujottelu. Siinä lasketaan mahdollisimman nopeasti alas värillisillä kepeillä merkatun radan läpi pujotellen vuorotellen sinisten ja punaisten porttien läpi. Pujottelussa portin leveyden on oltava vähintään 75 senttiä ja kahden portin välimatka voi olla enintään 13 metriä. Portteja on miesten kilpailussa selvitettävänä 55-75 ja naisten kilpailussa 45-65 kappaletta. Arvokisoissa radan korkeuseron tulee olla miehillä 180-220 metriä ja naisilla 140-200 metriä.

Pujottelussa laskunopeus on alppihiihtolajeista hitain ja laskettelijan vauhti harvoin ylittää 40 km/h. Radan laskemiseen menee noin 50-60 sekuntia ja kisassa lasketaan aina kaksi kierrosta. Lopputuloksen ratkaisee molempien kierrosten yhteenlaskettu aika.

Lajissa käytetyt sukset ovat normaalisti noin 155-165 senttiä ja niissä on enemmän sivuleikkausta kuin muissa alppilajeissa käytetyissä suksissa. Ensimmäiset pujottelukilpailut järjestettiin jo vuonna 1985 ja nykyään pujottelu lasketaan aina viimeisenä alppilajina maailmancupissa.

Suurpujottelu

Alppilajien toiseksi hitaimpana lajina suurpujottelu on pujottelua jonkin verran nopeatahtisempi, mikä johtuu porttivälistä, jonka on oltava vähintään 10 metriä. Portin leveys taas on 4-8 metriä. Näiden vuoksi käännökset ovat laskiessa laajempia kuin pujottelussa. Huippunopeudet tässä lajissa ovat kaksinkertaiset pujotteluun nähden, sillä ne voivat olla yli 80 km/h.

Radan laskeminen kestää noin 1,15-1,45 minuuttia ja pujottelun tavoin rata lasketaan kaksi kertaa lopputuloksen ratkaistessa kierrosten yhteisajan perusteella. Suurpujottelua voi myös harrastaa lumilautailussa. Miesten radan korkeusero on 250-450 metriä ja naisten 250-400 metriä. Maailmancupissa sen on kuitenkin aina oltava vähintään 300 metriä.

Suurpujottelussa käytetyt välineet ovat ihonmyötäinen puku, selän taakse käyristyvät sauvat sekä syöksylaskussa käytettyjä suksia lyhyemmät ja kääntyvämmät sukset.

Supersuurpujottelu

Siinä, missä pujottelu ja suurpujottelu ovat tekniikkalajeja alppihiihdon saralla, supersuurpujottelu ja syöksylasku ovat vauhtilajeja. Super-G eli supersuurpujottelu on alppihiihdon maailmancupin viimeisin lisäys. Siinä yhdistyvät suurpujottelu ja syöksylasku, mikä tekee siitä toisiksi nopeimman alppihiihtolajin. Radalla on tällöin enemmän mutkia kuin syöksylaskussa, mutta vauhti on verkkaisempi.

Portit ovat super-G:ssä jopa kauempana toisistaan kuin suurpujottelussa, mikä mahdollista syöksylaskua hipovan nopeuden. Huippunopeus voikin vauhdikkaimmilla radoilla olla jopa 120 km/h. Aikaa radan laskemiseen menee noin 1,30-2,30 minuuttia. Toisin kuin pujottelussa ja suurpujottelussa, laskukertoja on vain yksi eikä virheisiin ole varaa. Super-G:ssä käytetään lajia varten erikseen suunniteltuja suksia, mutta muiksi varusteiksi käyvät syöksylaskuun suunnitellut varusteet.

Super-G:ssä ratojen korkeusero on 500-650 metriä miehille ja 350-600 metriä naisille. Kilpailijoilla ei ole lupaa laskea kisarataa ennen kilpailuja.

Syöksylasku

Syöksylaskussa, joka on alppilajeista nopein, portit on asetettu kauemmas toisistaan kuin muissa maailmancup-lajeissa ja niiden etäisyyden onkin oltava vähintään 8 metriä. Rata on myös yleensä varsin suora ja rinne pitkä huiman vauhdin vuoksi. Syöksylaskun keskinopeus on yli 100 km/h ja huippunopeudet voivat nousta jopa yli 150 km/h. Aikaa laskussa menee saman verran kuin supersuurpujottelussa eli 1,30-2,30 minuuttia. Syöksylaskussa lasketaan vain yksi kierros.

Radan korkeusero on miesten kisoissa 500-1100 metriä ja naisten kisoissa 500-800 metriä. Syöksysukset ovat usein noin 215-225 senttiä pitkät ja kypärä on kisoissa pakollinen osa varustusta.

Alppiyhdistetty

Alppiyhdistetty on yhdistelmä pujottelua ja syöksylaskua. Tämä ei tarkoita sitä, että se olisi jonkinlainen fuusio molempia lajeja, vaan että alppiyhdistetyn kisa sisältää sekä syöksylasku- että pujottelukierroksen. Tarkoitus on jälleen selvitä radoista kunnialla niin nopeasti kuin mahdollista ja näiden kierrosten yhteenlaskettu aika määrittääkin voittajan. Laji on kuitenkin mahdollisesti poistumassa maailmancupista 2019 MM-kisojen jälkeen.

Muut lajit

Paripujottelussa yleensä kaksi mutta toisinaan useampikin laskija kisaa pujottelussa vierekkäin merkityillä, mahdollisimman identtisillä radoilla. Korkeuseron tulee paripujottelussa olla 80-100 metriä ja radan tulee sisältää 20-30 porttia. Laskuaika on yleensä 20-25 sekuntia. Joukkuelasku taas on laji, jossa kilpaillaan nimensä mukaisesti joukkueissa.